Aloitin kävelyharjoittelun Santiagoa silmälläpitäen. On ihanan kosteaa. Mahtaakohan sää muistuttaa huhtikuista Espanjan ylänköaluetta?  Otin sauvat matkaan ja aloitin reippaalla vauhdilla noin yhdeksän kilometrin tutun lenkin.

Ensimmäiset viisi kilometriä sujuivat mukavasti, mitä muuta voisi odottaa pitkälle patikointimatkalle aikovalta naiselta. Tunnin käveltyäni varpaani ilmoittivat: nyt riittää. Varpaita alkoi ahdistaa, lopulta ne paloivat kengissä. Ei, eivät ne ihan avotulessa olleet. Jokin kumma juttu saa varpaisiini polttavan kivun noin tunnin reippaan kävelymatkan jälkeen.  Aina.

Pelko hiipi mieleeni: miten selviän 25 kilometrin päivittäisistä kävelymatkoista, jos oikeasti pystyn kävelemään vain tunnin kerrallaan. Nyt jalassani olivat leviämispisteessä olevat mummokengät. Onko olemassa varpaisiini istuvia kunnollisia vaelluskenkiä?

Pitänee aloittaa urheilukauppojen koluaminen. 

Vuoden 2010 kiirastorstaina starttaamme. Tietenkin edellytyksellä, että saamme kohtuuhintaiset lentoliput. Porukkakin on vielä vähän auki. Meitä on kolme innokasta naista. Toistaiseksi. Olemme asettaneet sakin ylärajaksi kuusi innokasta kävelijää.

Valmistatuminen tapahtuu hieman takaperin. Lähtöpaikka on vain kahden naisen ajatustasolla. Meitä kiinnostaa lähtö Leonista. Matkaa kertyisi 300 km, vähän liikaa kahden viikon matkalle.  Tosin eräs ystäväni kertoi alkumatkan Leonista olevan tylsää, tienviertä.

Olen kahminut lähitienoon kirjastojen Santiago de compostelaa koskevat kirjat. Tuija Lehtolaisen kirjassa on yksityiskohtainen luettelo tarvikkeista.